juliaehrnrooth.tumblr.com

@ Halikko, Finland
SIINÄ SE NYT ON!! Oon varmaan kaks vuotta jo haaveillut omasta portfolio sivusta ja nyt sain vhdoin sen tehtyä. Mulla on ollu tosi paljon erilaisia suunnitelmia ja ongelmaksi lopulta varmaankin muodostui se, että mulla oli liikaa ja liian monimutkaisia suunnitelmia. En ollut tyytyväinen mihinkään, mutta nyt mä päätin, että mun on pakko vaan julkasta se.

Porfoliosivun oon halunnut sen takia, että täällä blogissa on niin paljon materiaalia, ettei se anna ihan kauheen hyvää nopeeta läpileikkausta mun kuvailuista. Sen takia halusin tehdä erikseen tälläsen portfoliosivun, johon kerään niitä mun lempparikuvia helposti selattavaksi. JA NYT MULLA ON SE!

juliaehrnrooth.tumblr.com

How did I manage my bucketlist 2016

@ Halikko, Finland
3. tammikuuta tein posatuksen, jossa lukaisin vuodelle 2016 bucketlistin. Se postaus on nähtävissä tästä linkistä. Huomenna siitä postauksesta on kulunut tasan vuosi ja on aika käydä läpi, miten oon mun bucketlistin kanssa selvinnyt. Voin jo näin alkuun spoilata, että enhän mä niitä kaikkia saanut toteutettua, mutta sen sijaan pääsin kyllä pari listan ulkopuolelta olevaa unelmaa toteuttamaan.

Vuoden 2016 bucketlistin suoritin arvosanalla 7/8.
1. Puhua ruotsia ruotsia äidinkielenään ruotsia puhuvan henkilön kanssa. 1p.
2. Syödä sushia. 1p.
3. Päivittää jokaisen sosiaalisen median profiilikuva vuonna 2016 otetulla kuvalla. 1p.
4. Katso vuodesta 1990 lähtien jokaisena vuonna julkaistu elokuva. (Tästä linkistä löytyy lista leffoista jotka katsoin.) 1p.
5. Kutoa jotain ja tehdä se valmiiksi asti. 1p.
6. Saada tehtyä spagaatti. 0p.
7. Elää päivä ilman kännykkää. 1p.
8. Katsoa kaikki High School Musicalit. 1p.

Ihan hyvin omasta mielestäs suoriuduin, vaikka toi yks nyt jäikin. Ehdoton lempparikohta noista oli kyllä toi leffojen katselu. Oon aina ollu niin huono katsomaan vanhempia leffoja, että teki todella hyvää nyt kun oli "pakko" katsoa niitä. Tästä eteenpäin en anna huonojen trailereiden hämätä ja koitan pitää mielessä kuinka moni noistakin leffoista oli oikeesti tosi hyviä.

Näiden lisäksi mä sain täytettyä myös muita pitkään toiveena olleita asioita. En uskonut, että nä asiat vois olla mahdollista tän vuoden aikana saavuttaa, joten en laittanut niitä bucketlistille. Nyt jälkiviisaana saan kuitenkin todetaa, että olisinhan mä ne sinne voinut laittaa.

Ajoin avoautoa
Mun alkuperänen toivehan oli päästä avoauton kyytiin, mutta vedin sen vähän korkeemmalle tasolle ja pääsin samantien ajamaan. Joskus kannattaa vaan sanoa toiveet ääneen niin ne voi kummasti toteutua. Mulle tä toteutu kun ajotunnilla totesin, että olis ihan sika siistiä päästä avoauton kyytiin. Ja niin mä päädyin ajamaan autokoulun avoautoa.

Pääsin jenkkeihin
Oon aina halunnut päästä käymään siinä ihmeellisessä maassa, josta aina kaikki leffat kertoo. Kun näin ilmoituksen excusta San Franciscoon ei kauan tarvinnu miettiä ennen kun ilmoittauduin mukaan. En kyllä hetkeäkään oo katunu sitä päätöstä.

Vaikka tykkäsin tosi paljon toteuttaa noita bucketlistin juttuja, en tälle vuodelle bucketlistiä tee. Tä vuosi tulee näillä näkymin ilman bucketlistiäkin olemaan tarpeeksi tapahtumarikas.

Perinteinen joulu

@ Pöytyä, Finland


Tä on ties kuinka monennet samanlaiset kuvat täällä blogissa. Aika samalta jokainen joulu mummillassa näyttääkin ja hyvä niin. Tykkään meiän joulusta. Syödään paljon ja pitkän kaavan mukaan, nähdään sukulaisia ja kuunnellaan tarinoita ihmisistä ja paikoista, joista meillä ei ole mitään tietoa, käydään joulukirkossa, luetaan kirjoja ja rentoudutaan,... Aika perinteistä joulunviettoa siis.




Joulu on vietetty ja kohta alkaa työviikkokin jo olla lopussa. Nyt on sellanen fiilis, että vois ne joululaulut vaan jo loppua radiosta ja voidaan alkaa keskittyä siihen kuinka nopeasti tä vuosi on taas kulunut. Ihan hullua kun taas on vaikka mitä ehtiny tapahtua ja silti niin vähän aikaa tuntuu kuluneen. Kohta oon taas kirjottelemassa joulusta ja miettimässä kuinkas aika kuluukaan nopeesti.

Kolme kirjaa, jotka luin vuonna 2016

@ Salo, Finland

Rakastan kirjojen lukemista ja musta on aina niin ihanaa kun pääsee ihan kunnolla uppoutumaan kirjaan, niin ettei tee mieli vaan lopettaa. Aika vaan kuluu eikä sitä huomaa ollenkaan. Mulla on ihan pienestä asti ollu kyky vaan unohtaa kaikki ympärillä tapahtuva ja keskittyä ihan täysillä lukemiseen. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. En esimerkikisi uskalla alottaa uuttaa kirjaa jos tiedän, että parin päivän sisällä on jotain dediksiä. Mä joko luen kaiken mahdollisen ajan tai en lue ollenkaan. Keskitietä on hyvin vaikea löytää.

Tällä hetkellä luen Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow.

Tässä postauksessa esittelen nyt lyhyesti kolme kirjaa, jotka oon kuluvan vuoden aikana lukenut ja kerron vähän myös minkälainen fiilis mulle on niistä jäänyt. Tossa noita miettiessä huomasin, että tänä vuonna oon lukenut aika paljon rakkauteen keskittyviä kirjoja, joten kaikki kolme näistä liittyy myös siihen. Tosin kyllä kaikki kuvaa sitä vähän erilaisesta näkökulmasta ja eri tavalla.

Näitä kirjoja yhdistää myös se, että jokaisessa on monta päähenkilöä, joiden mukana kirja etenee. Purity hypii eri vuosissa ja eri henkilöiden näkökulmissa niin, että lopulta kuitenkin kaikesta löytyy yhteys tietyssä ajassa. Ole kiltti äläkä rakasta häntä keskittyy kahden eri ajassa eläneen ihmisen välille ja miten aika on muuttunut menneisyydestä nykyisyyteen. Krokotiilin keltaiset silmät taas kulkee koko kirjan ajan loogisesti ajassa eteenpäin pieniä takaumia lukuunottamatta. Hetkiä kuvataan monen ihmisen näkökulmasta ja eri päähenkilöiden väliset suhteet valkenevat mitä pidemmälle kirjaa lukee.


Jonathan Franzen: Purity
Purity oli mulle aika iso lukuprosessi. Osittain sen takia, että en ehtinyt lukea ja osittain sen takia, että se oli tosi erilainen kirja kun mihin olen tottunut. Lukukokemuksena se oli kasvattava. Kirjassa seurataa erilaisia henkilöitä eri ajassa ja niiden välillä liikutaan "satunnaisessa" järjestyksessä. Päähenkilöiden elämät ristesivät joko monta kertaa tai vain yhden kerran koko kirjan aikana. Yksi milenkiintoinen yksityiskohta kirjassa oli aina se miten ihmisten elämät poikkesivat ja kuka henkilöistä kasvoi mihinkin rooliin. Kirjassa oli todella taitavasti osattu saada lukijan ajattelemaan jonkun olevan joku ja lopulta hän olikin joku toinen.
Ehkä kaikista raskainta oli henkilöiden omanlaisensa hulluus. Pip, jonka ympärillä kirja loppujen lopuksi pyörii, on ainoa oikeastaan "normaali" henkilö. Jokainen muu uskoo omaan ajatukseensa sokeasti ja menneisyyden pelot ovat muokanneet maailmankuvaa "normaalista" poikkeavaksi. Toisaalta jokainen päähenkilö oli ainakin yhdellä tapaa täysin normaali ja näin saatiin aika hyvin kontrastiakin.



Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
Tätä kirjaa äiti mulle suositteli joten mähän lähdin lukemaan. Yleensä tykkään lukea aika toiminnallisia kirjoja ja nuorena luinkin oikeestaan ainoastaan fantasiakirjoja. Tä kirja meneekin sitten johonkin aivan eri sarjaan. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä pyörii kahden ihmisen ympärillä niin, että heidän elämänsä kuitenkin jotenkin ajattomasti yhdistyvät. Kirjassa liikutaan 60-luvulla ja 2000-luvulla ja käydään läpi kahta erilaista suhdetta. Jos jonkun Moyes osasi kirjassaan niin jättää asioita sopivasti kesken, jotta oli pakko vaan jatkaa lukemista. Tykkäsin myös kun kaikkea ei selitetty ihan suoraan vaan lukijalta vaadittiin vähän ajatustakin mukaan, jotta pysyi perässä.



Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät
Tämän kirjan takakannessa on niin täydellisesti kirjan sisältöä kuvaava teksti, että mun on vaan pakko lainata sitä suoraan:
"Krokotiilin keltaiset silmät sijoittuu Pariisiin, mutta kirjassa on silti myös krokotiileja. Se on tarina ihmisistä, naisista ja miehistä. Siitä mitä olemme, mitä haluaisimme olla ja millaisiksi saatamme jonain päivänä tulla. Se on tarina valheesta. Mutta se on myös tarina ystävyydestä, rakkaudesta, toiveista, pettämisestä, rahasta ja unelmista. Se on tarina täynnä naurua ja kyyneleitä. Se on aivan yksinkertainen tarina elämästä."
Krokotiilin keltaiset silmät oli mulle erittäin mielekäs lukukokemus. Kirjassa oli tosi rikkaasti osattu kuvailla asioita ja tuntui, että pääsin jotenkin tosi syvälle ihmisten ajatusmaailmaan sisälle. Loppuvaiheessa tunnistin jopa ilman erillistä mainintaa kenen ajatuksia tässä nyt luen ihan vaan siitä tyylistä miten ajatukset kulki. Tämä on ensimmäinen osa kolmesta, joten menee kyllä ehdottomasti seuraavat kaksi myös lukuun. Seuraava eli Kilpikonnien hidas valssi odottaa jo tossa pöydällä, että ryhdyn sen kimppuun.

Instagram @juliaehrn




Mikäli sinulla on asiaa tekemiini ulkoasuihin liittyen laita sähköpostia osoitteeseen
julianulkoasut@gmail.com

Ulkoasuihin liittyviä kysymyksiä voi kysyä myös osoitteessa
ask.fm/betweenspace
Find me


Contact me
julia.ehrnrooth@gmail.com